NAINEN PARHAASSA IÄSSÄ
Näin naistenpäivän alla tulee kaikenlaisia ajatuksia naiseudesta mieleen. Kuumia aaltoja, joka paikkaa kolottaa, pumppu hakkaa ja yöllä pitää ainakin kerran herätä. Sitten vielä kutittaa ja kirvelee, eikä mikään tunnu mukavalta. Vessassa pitää juosta alvariinsa ja pidätyskykykin pienenee. Jaa, että tässäkö eletään elämän parasta aikaa? Ei se aina näissä hormonimyrskyissä siltä tunnu. Onneksi nykyään vaihdevuosioireista ja sen mukanaan tuomista naisten elämänlaatuun vaikuttavista muutoksista puhuminen ei ole mikään tabu ja niistä puhutaan – vai puhutaanko? – avoimemmin. Itse olen huomannut ja kuullut ihan tuttavapiiristä, että ei niistä ehkä sittenkään puhuta tarpeeksi.
Rakas estrogeeni tai sen väheneminen aiheuttaa ongelmia, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Mutta mistä olen varma, niin kaikilla se ainakin kuivattaa alapään limakalvoja. Olen huomannut, että joskus naisten on vaikeaa myöntää, että alapään oireilu johtuu limakalvojen kuivuudesta. Usein epäillään epämukavien kirvelyn, kutinan ja lisääntyneen valkovuodon aiheuttajaksi hiivaa tai bakteeritulehdusta. Oman elimistön hormonitoiminnan vaihtelu voi lisätä eritystä ja myös runsas hyvän bakteeriflooran määrä voi lisätä happaman eritteen määrää. Aina ei siis ole kyse mistään ongelmasta, joten erotusdiagnostiikka on tärkeää – ettei hoideta turhaa tai väärin.
Mistä ne oireet sitten erottaa? Ensinnäkin ikä. Yli 40-vuotiaat saavat hiivan yleensä lähinnä antibioottikuurin jälkeen. Hiivaa on muutenkin vain neljäsosalla kutinasta ja lisääntyneestä valkovuodosta kärsivistä naisista. Hiivassa valkovuoto on kokkareista ja tahmeaa, eikä haise. Bakteerivaginoosissa valkovuoto ei ole kokkareista, vaan yleensä juoksevaa – ja se haisee tunkkaiselle tai kalamaiselle. Kuivuusongelma sen sijaan ei vaikuta valkovuodon koostumukseen tai emättimen hajuun.
Kun estrogeenin tuotanto vähenee, emättimen limakalvo ohenee ja kuivuu. Kuiville limakalvoille tulee herkästi haavaumia ja ne altistuvat erilaisille tulehduksille, kuten virtsatietulehduksille. Ei kannata siis odottaa liian pitkään, että limakalvojen kuivuus äityy pahaksi ja kirvely alapäässä pahenee. Kuivien limakalvojen hoidossa avainsanoja ovat vesipesu ja kosteutus. Jos haluat käyttää pesuun muutakin kuin vettä, niin valitse joku limakalvoille sopiva pesuneste. Mutta älä läträä liikaa, kaksi kertaa päivässä riittää, jotta hyvät bakteerit eivät tuhoudu. Jostain juuri luin, että naisen alapään ei kuulukaan tuoksua ruusulle.
Kosteutukseen apteekissa myydään monia koostumukseltaan miellyttäviä lääkkeettömiä paikallisvoiteita (esim.Vagisan, Membrasin) ja emätinpuikkoja, joita voi käyttää säännöllisesti. Ja jos vierastaa voiteita ja puikkoja, on olemassa myös geelimäisiä valmisteita, kuten Femisan. Ulkoisille limakalvoalueille voi käyttää myös tavallista perusvoidetta tai hoitoöljyjä (Ceridal, Ceraderm ja Aqualan Oilin tilalle tullut Femisan Oil). Haavaumiin voi laittaa Bepanthenia, sitä rasvaisempaa. Yhdyntäkipuihin kannattaa käyttää liukuvoiteita tai -geelejä. Ne ehkäisevät limakalvojen hankautumista ja rikkoutumista ja tekevät yhteisistä hetkistä kivuttomia. Öljyä tai rasvaa sisältävät liukuvoiteet haurastuttavat lateksikondomin pintaa, mutta vesiliukoiset tai silikonipohjaiset tuotteet sopivat niiden kanssa.
Lääkkeettömien valmisteiden lisäksi kuivia limakalvoja voi hoitaa ilman reseptiä saatavilla, estrogeeniä sisältävillä voiteilla, puikoilla ja tableteilla. Estrogeeni vahvistaa emättimen limakalvoja ja palauttaa kosteutta tuottavien rauhasten toimintaa. Estrogeenivalmisteen voi aloittaa ilman reseptiä, mutta olisi toki hyvä tarkastuttaa tilanne säännöllisesti gynekologilla. Myös niihin bakteeri- ja hiivatulehduksiin apteekista löytyy hyviä itsehoitovalmisteita – kyllähän meillä kypsillä naisilla kuitenkin niitäkin vaivoja välillä on.
Ihanaisten päivää odotellessa, farmaseutti Helena O
maaliskuu 2023
SATAAKO SISÄLLÄ LUNTA JA ONKO KARSTAA KATALYSAATTORISSA?
Suomen talvi purevista pakkaskeleistä räntään ja viimaan vaihtelevine keleineen rasittavat ihoa ja hengityselimiä. Lämmityskausi kuivattaa sisäilmaa ja sitä myötä myös ihoa. Ja koneellinen ilmanvaihto kotona ja töissä saa monien sieraimet ärsyyntymään verenvuotoon saakka.
KUIVA IHO
Ihon hoitoon tarvitaan talvella kesäkelejä järeämpiä keinoja ja joudutaan yleensä käyttämään kesäkautta rasvaisempia voiteita. Voiteita on nykyään markkinoilla useampia kymmeniä erilaisia.
Rasvaisimmat voiteet sisältävät vain rasvoja, eivät vettä. Ne ovatkin hyviä kämmenien ja jalkapohjien sekä paksuhilseisiin ihottumiin (esim.psoriasis), kuten myös emulsiovoiteista rasvaisimmat voiteet. Niitä käyttävät myös kuivaihoiset etenkin talviaikaan. Kevyemmissä emulsiovoiteissa vettä on enemmän kuin rasvaa ja niiden sisältämä vesi haihtuu nopeasti, jolloin iho ei jää rasvaisen tuntuiseksi. Geeleissä ja hydrogeeleissä rasvaa ei ole yleensä lainkaan ja niiden sisältämä neste on saatu geeliksi kelaattorin avulla. Hydrogeelit ja emulsiovoiteista vesipitoisimmat (esim.Humektan, Aqualan L) sopivat rasvaisemmalle iholle, kuten esimerkiksi akneihoisille.
Perusvoiteisiin on lisätty perinteisten vaseliinin, parafiinin ja kasviöljyn mukaan usein erilaisia kosteutta sitovia, korjaavia ja rauhoittavia ainesosia. Karbamidi eli urea (esim.Carbalan) sitoo vettä itseensä ja kosteuttaa ihoa. Suurina pitoisuuksina se sopii kuivan, paksun sarveiskerroksen ohentamiseen. Glyseroli on myös humektantti, eli sitoo vettä, kun sitä on yli 3 % voiteessa. Se myös hillitsee ihoärsytystä. Keramidit (esim. Ceralan) korjaavat ihon suojakerroksen rakennetta ikään kuin toimimalla ”laastina” solujen välillä, jolloin vesi ei haihdu iholta liian helposti ja ehkäisevät näin ihon kuivumista. Myös ksylitoli (esim.Xyliderm) sitoo kosteutta. Lisäksi se estää bakteerikasvustojen muodostumista iholla lievittäen näin tehokkaasti kutinaa. Ksylitoli lisää myös ihon oman rakenneproteiinin määrää. Nyt myös vatsan hoidosta tutut probiootit ovat löytäneet tiensä myös ihon hoidossa käytettäviin tuotteisiin. Ne uudistavat ja vahvistavat ihon omaa immuunipuolustusta ja auttavat ihon läpäisyesteen vahvistamisessa, jolloin ulkoiset stressitekijät eivät pääse rasittamaan ihoa niin helposti. Rikkinäinen iho on alttiimpi tulehduksille ja ärtymiselle.
Voiteista on löydettävä se itselle kuhunkin vuodenaikaan sopivin ja omalla iholla miellyttävän tuntoinen. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos voide kirvelee, niin voide on liian vesipitoinen ja kannattaa kokeilla rasvaisempaa vaihtoehtoa. Karheammat ihoalueet tarvitsevat rasvaisemman voiteen. Valitse ihon pesuun pesuaine, joka ei kuivata ihoa. Jos peset ihoasi joka päivä, et välttämättä tarvitse pesuainetta joka pesuun tai ainakaan koko vartalolle. Valitse iholle saippua, jonka pH on noin 5,5. Jos iho on oikein kuiva, pesuun voi käyttää myös kevyttä perusvoidetta. Kuiva iho kannattaa voidella heti peseytymisen jälkeen, vielä kun iho on hieman kostea. Tällöin voide sitoo kosteuden paremmin iholle.
NENÄN LIMAKALVOT
Nenän limakalvoja kuivattavat ja ärsyttävät kuivan huoneilman ja pakkasilman lisäksi allergiakauden pölyt. Pahimmillaan nenä voi kuivuuttaan vuotaa verta. Nenän kuivuutta voidaan hoitaa nenää kosteuttavilla nenäsuihkeilla ja nenävoiteilla. Niitä, kuten perusvoiteitakin, on monenlaisia. On öljypohjaisia suihkeita vitamiineilla ja ilman. Yksi käytetyimpiä öljyjä on seesamiöljy. Sitä on saatavilla pelkästään tai siihen on lisätty limakalvoja elvyttävää A-vitamiinia, nenän epiteelin uudistumista edistävää dekspantenolia ja E-vitamiinia, joissakin valmisteissa myös hyaluronihappoa sitomaan kosteutta. Myös erilaisia eteerisiä öljyjä saattaa olla lisättyinä avaavana aromina.
Perinteisesti kuivan nenän hoidossa on käytetty myös suolavesiliuoksia. Jos nenä on karstainen, se on monesti parempi vaihtoehto kuin öljyliuokset, koska suolavesi liuottaa öljyä paremmin karstan ja myös tunkeutuu paremmin syvemmälle sieraimiin samalla puhdistaen. Suolavesiliuokset ovat hellävaraisia nenän limakalvoille, koska ne ovat isotonisia tai hypertonisia ja ovat pitoisuuksiltaan ihmisen elimistölle sopivia. Niihinkin on osaan lisätty aromeita joko tehostamaan avaavaa tai rauhoittavaa vaikutusta.
farmaseutti Helena
tammikuu 2023
Myyräkuumekausi lähestyy
Myyräkuumeen aiheuttaa metsämyyrän levittämä Puumala-virus. Usein tartunta saadaan asumusten ulkorakennuksista (liiterit, varastot ym.) hengittämällä myyrän eritteiden saastuttamaa pölyä. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen.
Suurin osa tautitapauksista ajoittuu elo- ja tammikuun välille.
Tartunnasta oireiden alkuun kuluu pitkä aika, 2-6 viikkoa. Myyräkuumeen tyypilliset oireet ovat äkillisesti alkava korkea kuume, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, vatsa- ja selkäkivut sekä näköhäiriöt. Taudinkuva vaihtelee oireettomasta vakavaan. Munuaisten toiminta heikkenee muutaman päivän kuluttua kuumeen alusta, ja tämä ilmenee virtsamäärän pienentymisenä. Toipumisvaiheessa virtsamäärät suurentuvat. Vakavasti sairastuneista pieni osa tarvitsee väliaikaisesti jopa dialyysihoitoa.
Myyräkuumeeseen ei ole parantavaa lääkehoitoa, vaan hoidossa tuetaan elimistön eri järjestelmien toimintaa. Tauti parantuu vähitellen itsestään. Lievät myyräkuumetapaukset hoidetaan kotihoidossa tai vuodeosastolla, hankalaoireiset tarvitsevat sairaalahoitoa. Riittävästä nesteen saannista huolehtiminen ja kipujen hoito ovat hoidossa tärkeitä. Parasetamoli on turvallisin kipulääke tässä tilanteessa.
Myyräkuumeen pitkäaikaisennuste on yleensä hyvä, vaikka väsymys voi jatkua useita viikkoja. Myyräkuumeen sairastamisesta ihminen saa pitkään kestävän tai jopa elinikäisen immuniteetin.
Laboratoriokokeissa erityisesti munuaisten toimintaa kuvaavan veren kreatiniini- taso kohoaa ja virtsaan erittyy ylimääräistä valkuaista. Verikokein tutkittavista tulehdusmittareista CRP:n pitoisuus on sairaalaan tulleilla keskimäärin 50–75 mg/l. Usein nähdään verenkuvamuutoksina verihiutaleiden alentuminen ja valkosolujen lisääntyminen. Lopullisen diagnoosin antaa verestä tehtävä vasta-ainetesti. Sen tulos on positiivinen lähes aina jo oireiden alkaessa
Miten ehkäistä tartunnan saamista?
Ainakin teoriassa tautia voisi ehkäistä välttämällä liikkumista siellä, missä metsämyyriä on runsaasti. Käytännössä tämä on kuitenkin hankalaa. Hengityssuojaimen pitäminen talojen ulkorakennuksissa työskenneltäessä saattaa pienentää riskiä tartunnan saamiseen (FFP2-maski tehokkaampi). Mökkien vuosisiivous on parempi tehdä keväisin, jolloin myyrien määrät ovat pienimmillään.
kirjoittaja: Terttu Ahonen, lääk.lis.
heinäkuu 2022
Harva tietää mihin jodia tarvitaan
Jodi on ollut viime aikoina kysytyin tuote apteekeissa. Onnettomuuden sattuessa se on kuitenkin vain osa suojautumista, ei hengenpelastaja.
Viimeaikaiset maailmanpoliittiset tapahtuvat ovat näkyneet apteekeissa lisääntyneenä jodin kysyntänä. Hetkellisesti jodivarastot loppuivat myös Pudasjärven apteekin varastosta.
Jodia suositellaan kotiapteekin vakiovarusteeksi, mutta valtaosa ihmisistä ei tiedä mikä sen vaikutus elimistössä on. Monelle tulee myös yllätyksenä, ettei jodi sovi kaikille.
Ihmiset ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja haluavat varautua pahimpaan. Monella on kuitenkin mennyt ohi, että lääkejodi suojaa ainoastaan kilpirauhasta radioaktiiviselta säteilyltä. Onnettomuuden sattuessa se on vain yksi osa suojautumista, ei hengenpelastaja.
Radioaktiivinen jodi voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kasvaimia. Koska säteilyn aiheuttama syöpä kehittyy hyvin hitaasti, useiden vuosikymmenten aikana, suurimman hyödyn jodista tosi tilanteessa saavat lapset ja raskaana olevat. Yli 40-vuotiailla tabletin merkitys on vähäinen.
Jodilla on myös yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Paljon lääkkeitä käyttävälle ikäihmiselle jodista voi siis olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jodi ei sovellu esimerkiksi joidenkin verenpaineen hoidossa käytettävien diureettien eli nestettä poistavien lääkkeiden kanssa. Joditablettia ei suositella myöskään henkilöille, joilla kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu kilpirauhassairas.
Ravintolisäjodi ei auta tosi paikassa
Jodix-tablettien tilapäinen loppuminen, on saanut huolestuneet kansalaiset kiinnostumaan myös ravintolisänä myytävistä joditableteista.
Päivittäiseen käyttöön tarkoitetuissa ravintolisissä jodipitoisuus on tyypillisesti noin 150 mikrogrammaa, mikä vastaa aikuisen päivittäistä tarvetta.
Jodix-lääkejoditabletti sisältää jodia tuhatkertaisen määrän. Ravintolisäjodista ei tosi paikan tullen, eikä edes säännöllisesti käytettynä ole hyötyä kilpirauhasen suojaamisessa radioaktiiviselta säteilyltä.
Tärkeää on myös muistaa, että lääkejoditabletti otetaan vain viranomaisen kehotuksesta. Oikea-aikaisesti otettu annos estää 90–99 prosenttisesti radioaktiivisen jodin kertymisen kilpirauhaseen. Liian aikaisin tai myöhään otettuna tabletin suojateho heikkenee.
Viimeaikaiset tapahtumat ovat alleviivanneet, että kotilääkekaapin sisältö kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, joditabletit eivät ole loppumassa Suomesta, niitä tulee apteekkiin lisää lähiaikoina. Myös Huoltovarmuuskeskus on varannut niitä kansalaisille.
Terttu-apteekkari
maaliskuu 2022
Kuva Jyrkkäkoskelta Pudasjärveltä
SINKKI
Alkavan talven myötä flunssapöpöt ovat jälleen alkaneet kiertämään, ja erilaiset ikävät oireet kurkkukivusta nenän tukkoisuuteen vaivaavat taas monia meistä. Tunnetusti tärkein taudin aiheuttajia ehkäisevä keino on riittävä käsien pesu, ja hoitomuotona oleellista on riittävä lepo. Helpotusta flunssaoireisiin on mahdollista saada sopivilla itsehoitopuolen tuotteilla, minkä lisäksi monet tukeutuvat myös erilaisiin vitamiini- ja hivenainevalmisteisiin.
Yksi tärkeä hivenaine on sinkki, joka osallistuu useisiin elimistön toimintoihin. Useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että imeskeltävät sinkkitabletit voivat vähentää flunssan kestoa yli 30 %. Käytännössä tämä siis tarkoittaa jopa muutamaa vuorokautta. Suositeltava päivittäinen annostus sinkkiä on tällöin 80–90 mg, eikä tätä suuremmista määristä enää saavuteta lisähyötyä. Sinkin tulisi olla tableteissa sinkkiasetaattina.
Parhaimman tehon sinkkivalmisteesta saa, kun sen käyttö aloitetaan 24 tunnin sisällä flunssan ensioireiden ilmaantumisesta. Imeskelytabletteja otetaan ohjeen mukaisesti tarpeeksi usein, eikä käytön jälkeen syödä tai juoda ainakaan 10 minuuttiin, jotta vaikutus limakalvoilla kestäisi mahdollisimman pitkään. Näyttö sinkin tehosta on niin vahvaa, että sitä voidaan hyvin suositella kokeiltavaksi flunssan hoitoon.
Apteekin itsehoitopuolella on tarjolla runsaasti erilaisia sinkkivalmisteita. Osa tuotteista on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön, ja EU:n komissio onkin yleisesti hyväksynyt sinkille useita terveysväitteitä. Sinkki esimerkiksi edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, sekä vaikuttaa niin näön, ihon, kynsien, hiusten kuin luustonkin pysymiseen normaalina. Ravintolisänä sinkkiä voi turvallisesti käyttää 10 mg päivittäisenä annoksena, ja tätä suuremmat määrät on tarkoitettu ainoastaan lyhytaikaisesti flunssan oireisiin. Apteekissa kannattaa kysyä rohkeasti neuvoa, sillä autamme mielellämme sopivan sinkkivalmisteen valinnassa.
Talvea odotellen proviisori Lotta
marraskuu 2021
LÄHTEET
Hakkola J, Magga J. Sinkki. Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Duodecim, 2018. Artikkelin tunnus: lft00205. www.terveysportti.fi
Hemilä H. Zinc lozenges and the common cold: a meta-analysis comparing zinc acetate and zinc gluconate, and the role of zinc dosage. JRSM Open 8(5) 1-7, 2017. DOI:10.1177/2054270417694291
Liira H, Jousimaa J. Aikuisen flunssa. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2021. Artikkelin tunnus: ykt00971. www.terveysportti.fi
Toiminnalliset terveysväitteet: Sinkki. Ruokavirasto, 2021. www.ruokavirasto.fi
Kevätaurinko paistaa parhaimmillaan, vaikka kevään etenemisessä hieman takapakkia onkin. Suojaamaton iho on altis auringonsäteiden haitoille. Tiedämme, että voimakkaan auringolle altistumisen myötä iho voi palaa ja ihosyövän riski suurenee, mutta aurinko altistaa myös muille sairauksille. Auringon UV-säteilyn myötä esimerkiksi ruusufinni voi pahentua tai kasvojen herpesinfektio aktivoitua. Kutinaa aiheuttava aurinkoihottuma ilmenee auringossa oleskelun jälkeen iholle ilmestyneinä pieninä näppyinä ja rakkuloina. Ihottumalle on tyypillistä, että se alkaa yleensä äkillisesti ja vaihtelee kestoltaan muutamasta päivästä pariin viikkoon. Aurinkoihottumaa esiintyy etenkin näin keväisin ensimmäisten aurinkoaltistusten yhteydessä suojaamattomilla ihoalueilla.
Vaatteet suojaavat auringon haitallisilta vaikutuksilta, mutta paljaaksi jäävillä ihoalueilla, kuten kasvoilla, käytetään aurinkosuojavoiteita suojakertoimella 30-50. Apteekistamme löytyy laaja aurinkotuotevalikoima kaikille ihotyypeille ja koko perheelle. Esimerkiksi ACO Sun Intolerance Lotion Spf 50 on kehitetty heille, joilla on taipumusta aurinkoihottumaan. Voide suojaa auringon aiheuttamalta ihoärsytykseltä ja rauhoittaa auringossa ärtynyttä ihoa. Tiesithän, että päivittäisessä ihonhoidossa aurinkosuojavoide on paras voide ryppyjen ja ihon ennenaikaisen ikääntymisen ehkäisemiseksi, sillä liiallinen altistuminen auringolle heikentää ihon kimmoisuutta ja elastisuutta. Tarkista siis oman päivävoiteesi suojakerroin. Nyt ACO aurinkosuojat tarjouksessa apteekissamme toukokuun ajan!
Kesää odottaen farmaseutti Anne
toukokuu 2021
Lähteet:
Airola K. Valo- ja valolääkeihottumat. Lääkärin käsikirja.
Siikamäki H., Kousa M. ja Lääveri T. Matkailijan iho-ongelmia. Lääkärin käsikirja.
ACO aurinko https://aco.fi/aurinko
Muista D-vitamiini!
Päivä jatkuu ja auringonvalo lisääntyy. Lisääntyvästä valosta huolimatta riittämätön D-vitamiinin saanti on Suomessa yleistä. D3-vitamiinia syntyy iholla auringon UV-säteilyn vaikutuksesta ja tehokasta auringonvaloa saadaan Suomessa vain kesäkuukausina. Kaikki tarvitsevat D-vitamiinia, mutta erityisesti D-vitamiinin puutteen suhteen riskiryhmää ovat vastasyntyneet ja muut lapset, vanhukset, laitospotilaat, vegaanit ja tummaihoiset.
Riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää luuston kasvun sekä ylläpidon kannalta ja D-vitamiini yhdistettynä kalsiumiin estää vanhusten murtumia. Lisäksi D-vitamiini vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen tehostamalla vastustuskykyä. D-vitamiinin puutoksen ja koronaviruksen aiheuttaman vakavan keuhkoinfektion yhteyttä on tutkittu ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri suosittelee D-vitamiinilisää koronavirusepidemian aikana kaikille yli 70-vuotiaille ja erityisryhmille.
Elimistö tarvitsee yhteensä 40 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa (ravinnosta tai ravintolisänä), jotta D-vitamiinipitoisuus veressä ei laskisi. Ravinnosta saatavat tärkeimmät D-vitamiinilähteet ovat vitaminoidut maitovalmisteet ja levitettävät ravintorasvat sekä kala. Suositeltava D-vitamiinin kokonaissaanti on yli 75-vuotiailla 20 µg vuorokaudessa ja kaikilla muilla 10 µg vuorokaudessa. Äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta saavilla lapsilla on omat suositukset korvikkeen tai vieroitusvalmisteen käytön mukaan.
Mistä sinun päivittäinen D-vitamiinin tarpeesi täyttyy? Kuvassa olevan Kouvan Sarvivaaran auringonvalo ei vielä riitä kattamaan tarpeitasi.
farmaseutti Anne
Pudasjärven apteekki
tammikuu 2021
Lähde: Tunturi S. Lääkärin käsikirja, Vitamiinit
